sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Tositarinan säikeet historian kudelmassa

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät (2015) 

Kirjan monet yksityiskohdat eivät antaneet minulle rauhaa, niistä oli pakko ottaa enemmän selvää, tutkia netin tarjontaa. Arvostan suuresti sitä kertomisen taitoa ja näkemyksen syvyyttä, joiden avulla Edmund de Waal punoi juutalaisen sukunsa tarinan säikeet yhteen eurooppalaisen kulttuurihistorian kudelmaan.

Sain tietää tästä  kirjasta aivan sattumalta – kumma, että sille ei ollut annettu tilaa HS:n kirja-arvioissa! Kun kirja oli käsissäni, tiesin, että edessä on muutama päivä vangitsevan kertomuksen parissa. Luen paljon, ja olen pikemminkin etäisyyttä pitävä ja analysoiva lukija, mutta nyt oli toisin. Harvoin elän tekstissä niin intensiivisesti mukana kuin nyt: von Ephrussit viipyivät ajatuksissani illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä. 

Von Ephrussien suku rikastui ukrainalaisen viljan kaupalla sekä pankkiiritoiminnalla 1800-luvun Odessassa, kunnes tuli aika lähteä Eurooppaan ja perustaa pankkeja Pariisiin ja Wieniin. Eurooppa oli silloin, ja on tänäänkin, antisemiittinen. Von Ephrussien ympärillä oli sosiaalinen tyhjiö. Vain raha toi pinnallista hyväksyntää, mutta syvällä kulttuuristen kerrosten alla halveksunta juutalaisia kohtaan oli voimakas. 

Käsitykset juutalaisista muodostettiin stereotypioiden kautta. De Waal: ”Muistan Zolan ahneen Saccardin ja hänen koko katua hallitsevan kartanonsa. Wienissä palatsien julkisivujen takana asustavista Zionstrassen juutalaisista puhutaan toiseen sävyyn. Täällä juutalaisten sanotaan siinä määrin sulautuneen joukkoon, että he onnistuvat huijaamaan wieniläiset ja häviävät näkyvistä.” 

Suvun menestystarina päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, jonka vuoksi suurin osa suvun valtavasta varallisuudesta katosi. Lopullisen tuhon toi 1938 Itävallan Anschluss ja natsien toimeenpanema juutalaisten omaisuuden ryöstö – se tehtiin järjestelmällisesti niin kuin vain saksalaiset osaavat. Von Ephrussit olivat aktiivisia kulttuurivaikuttajia Wienissä. He toimivat mesenaatteina lukuisille taiteilijoille, sellaisillekin, joiden töitä näemme museoissa: Renoir, Degas, Manet, Monet ja muut. Saksalaiset rosvosivat suvun taideteokset viimeistä etsausta myöten. 

Kirjan kanteen kuvattu jänis on yksi 264 japanilaisesta netsuke-veistoksesta. Netsuket ovat pieniä, nyrkkiin mahtuvia joko puusta tai luusta veistettyjä ihmis- ja eläinfiguureja ja aiheet voivat olla mistä tahansa. 1900-luvun alussa niiden keräily oli muotia. Suvun erään jäsenen häälahjaksi saaman kokoelman tie kulkee mukana läpi koko kirjan hyvin kiehtovana. Lopussa netsuket yllättävät niin merkillisesti, että sanonta ”tosi voi olla tarua ihmeellisempää” konkretisoituu käsin kosketeltavaksi.