lauantai 15. elokuuta 2015

Särmikäs sankari, Paavo Nurmi, pääsi viimein ääneen

Karo Hämäläinen: Yksin. Romaani Paavo Nurmesta.

"Urheiluliiton miehet käskivät aloittamaan treenit helmikuussa. Kerroin heille, etten kaivannut heidän neuvojaan. He sanoivat, että menestyminen Pariisissa oli kansallinen kysymys, joten ohjeita oli noudatettava. Sanoin, ettei Pariisissa kultaa juoksisi Suomi, vaan Nurmi. He käskivät aikaistaa aloittamisen helmikuun alkuun ja uhkasivat joukkueesta sulkemisella. He eivät tienneet, että olin aloittanut treenit tammikuun ensimmäisenä päivänä."

Yksin kertoo kansallisesta ylpeydenaiheestamme, Paavo Nurmesta, jota olen aina pitänyt erittäin kiehtovana persoonana. Hämäläinen antaa minäkertojan olla äänessä, ja särmikkään Nurmen yksinpuhelun intensiteetti on hyvin vaikuttavaa ja vakuuttavaa.

Sen tiedän, että Nurmi oli introvertti ihminen sekä mitä suurimmassa määrin yksinäinen susi, jonka tahdonvoima oli suorastaan yli-inhimillistä. Olen lukenut kaiken, mitä hänestä on kirjoitettu, olen käynyt hänen syntymäkodissaan Turun Jarrumiehenkadulla ja tehnyt hänen astrologisen karttansakin.

Nurmi haaveili lapsena maailman parhaan urheilijan tittelistä ja omasta huoneesta, jonka oven saa kiinni. Perheen kotina oli keittiö ja pieni kamari. Kun isä kuoli vain 50-vuotiaana, jouduttiin keittiö antamaan vuokralle ja kuusihenkinen joukko asui yhdessä huoneessa. Rakennuksilla tiilenkantajana työskennellyt äiti laittoi kaakeliuunissa ruokaa. Ahtaus pakotti Nurmen lisäämään harjoittelua – Ruissaloon ja takaisin satoja ja taas satoja kertoja sekuntikelloa silmäillen.

"Esitin itselleni oikean kysymyksen"

Pariisin olympialaisissa Nurmen tärkeät matkat olivat 1500 ja 5000 metriä. Katkelma vuoden 1923 tapahtumista:

"Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtaja oli tuolloin ruotsalainen Sigfrid Edström (..) Hän oli myös olympiakomitean jäsen. Hänestä tuli meriiteiltään vuosisadan vaikutusvaltaisin urheilujohtaja. (..) Hän oli se mies, joka oli tullut Antwerpenissa onnittelmaan minua tappiosta ja jonka olin sysännyt sivuun.

Olin huomannut hänen seuraavan Tukholmassa mailin juoksun kaksintaistelua, jossa päihitin Widen. Tuskin Edström olisi enää onnitellut, jos olisin sattunut katsomaan häntä kohti. Hän vihasi minua. Hän ei ollut vihani arvoinen.

Kansainvälinen urheiluliitto päätti, että 1500 metrin ja puolen peninkulman loppukilpailut juostaisiin Pariisissa samana päivänä. Pidempi matka alkaisi 50 minuuttia lyhyemmän matkan startin jälkeen. Se oli Edströmin ensimmäinen kosto, ensimmäinen takaiskuni.

Nurmelle yksi kulta vähemmän. Kummasta Nurmi luopuisi? Kysymys oli väärä. Esitin itselleni oikean kysymyksen: millaisella treenillä voittaisin molemmat?"